&Yleisö

Tällä sivulla esittelemme yleisön tarinoita. Tutustu heidän ajatuksiinsa &:n tulevasta ohjelmistosta, aiemmista kokemuksista sekä teatterin merkityksestä.

Olen teatteriohjaaja, ja käyn katsomassa paljon teatteria ympäri Suomen, ihan laidasta laitaan. Teatterintekijänä kannattaa käydä katsomassa mahdollisimman paljon esityksiä, myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

& on ennen kaikkea monipuolinen. Se ei lokeroidu johonkin tiettyyn, vaan kaikkien tarpeisiin ja toiveisiin löytyy jotain.

Espooseen on tulossa todella kova kansainvälinen ohjelmisto. Itselläni ei ainakaan ole resursseja lähteä katsomaan esityksiä ympäri maailmaa, joten olen tosi otettu, että näen niitä täällä.

Syyskauden ohjelmistossa kiinnostaa oman sukupolveni nykykantaesitys, Arakhne, jossa on monen sukupolven taiteilijat näyttämöllä.

Myös Vaimoni, Casanova kiinnostaa. Fanitan Leea Klemolaa, sitä, millaista ihmiskuvaa hän tuo näyttämölle siinä kaikessa ristiriitaisuudessa ja toivossa.

Ja ennen kaikkea odotan Jumppatyttöjä! En ole vieläkään nähnyt sitä. Oodeja tytöille ei ole ikinä liikaa. Eikä makaronilaatikon ja hikisten jumppatossujen tuoksua.

Olen ollut 30 vuotta teatterin asiamiehenä tai ryhmien vetäjänä. Viime vuonna kävin teatterissa noin 70 kertaa, &:ssäkin muutaman kerran. Käyn teatterissa, koska siinä saa uutta ajateltavaa ja pääsee irti arjen rutiineista.

&:ssä näkee mielenkiintoisia esityksiä. Esimerkiksi Kysy Siskoilta oli hauska ja hyvin tehty, vaikka loppuunmyydyssä katsomossa meitä miehiä olikin vain kymmenkunta. Olen käynyt katsomassa täällä myös monta yhteiskunnallisesti kiinnostavaa esitystä. Syyskaudelle varasin heti ryhmilleni liput Vaimoni, Casanovaan ja Arakhneen.

Olen aktiivinen teatterin ystävä. Viime vuonna kävin katsomassa 14 esitystä. &:ssä olen käynyt jo 15 vuoden ajan säännöllisesti ja kuulun kannatusyhdistykseenkin.

Syksyn ohjelmistosta on vaikea valita, sillä on niin monta esitystä, jotka haluaisin nähdä! Arakhnen haluan nähdä ehdottomasti. Leena Uotilaa ei näe niin paljoa näyttämöllä, joten odotan esitystä kovasti. On myös erittäin mielenkiintoista, miten tällainen vanha taru on saatu siirrettyä näyttämölle.

Leea Klemolan Vaimoni, Casanovan tulen ehdottomasti katsomaan. Olin ajatellut lähteä katsomaan sen Tampereelle, ja yllätyin iloisesti, kun näenkin sen täällä Espoossa. Pidän Klemolan teksteistä ja tavasta, jolla hän räväkästi ja häpeilemättä tarttuu tabuihin.

Kansainvälisistä vierailuista minua kiinnostaa A Simple Space: mitä fyysinen sirkus voi tuoda esille sanomatta sanaakaan. Haluan nähdä myös Mallika Tanejan monologin Be Careful. Esityksen sanoma on vakava, ja mielenkiinnolla odotan, mitä siitä on saatu irti. Asiahan ei koskaan vanhene, koska Intian naisten tilanne on todella hankala. Miten siitä saadaan komediaa ja satiiria?

Ouva: Me löydettiin & sillä tavalla, että Ruuti huomasi, että on tulossa semmoinen sienimaailmanhistorianäytelmä. Todettiin, että tää on niin out there!

Ruuti:Ja mä olin silleen mahtavaa. Tänne on pakko mennä tai suutun ja mökötän.

Ouva: Ja sit me tultiin, ja mä olin vähän silleen, että mitä hittoa, ”ota oma kasvisi mukaan”. Sitten oli tekstitysappi ja siellä vaihtoehtona kasvinkieliset tekstitykset. Siinä me sitten istuttiin yleisössä ja katsottiin sitä ihanaa kokeellista esitystä..

Ruuti: Se oli tarina sienirihmaston näkökulmasta siitä, kuinka ihmiskunta pikkuhiljaa haipuu ja muuttuu joksikin toiseksi. Tosi mukavaa nähdä tästä näkökulmasta, koska mua aina välillä häiritsee tää ihmisiin keskittyminen.

Ouva: Joo, mutta siis mitä enemmän siinä oli sitä outoa sekoilutasoa, niin me oltiin vaan enemmän rakastuneita, ihanaa.

Ruuti: Ei se mun mielestä ollut sekoilua, se oli tosi looginen ja miellyttävä näytelmä, mutta se on tietenkin mun mielipiteeni.

Ouva: Musta se on just niin, että taiteen ja kulttuurin pitäisi olla iloa, sen pitäisi olla kapinaa, myöskin vähän haastamista, ajatusten herättelyä kaikille. Taiteen ja kulttuurin pitäisi olla kaikille.

Ruuti: Ouva sanoi hirveän hyvin, että taide ja kulttuuri on just sitä elämänvirtaa, että kyllähän sä hengissä pysyt ilmankin, mutta ei se ole hyvä. Se olis väritöntä ja äänetöntä ja vähän tunkkaista, elämänilotonta. Siinä ei olisi enää mitään älykkyyttä mukana.

Ouva: Tää liittyy esityksissä kaikkeen. Musta on hauska katsoa minkä tyyppiseen esitykseen oon tulossa ja sen myötä vähän ajatella, mitä laitan päälle. Musta on ihanaa erilainen teemapukeutuminen. Teatteri on siihen yksi keino, on sallittua mennä vähän överiks, koska se on niin spesiaalia.

Ruuti: Kun me käveltiin tänne, mä sanoin, että reitti alkaa olemaan pikkuhiljaa tuttu. Ei jännitä enää niin paljon, mikä musta oli ihana asia huomata. Oli turvallinen olo kävellä tänne: taas me ollaan täällä, ihanaa.

Ouva: Kun on turvallinen tuttu paikka, josta tietää miltä siellä näyttää, missä siellä on mikäkin ja miten siellä toimitaan, niin sitten niinku pystyy hulluttelemaan, koska se viitekehys on tuttu. Mä odotan ihan sikana teidän Tuntematonta sotilasta!