Medusan huone

Saara Turusen teos Medusan huone on hienovarainen ja unenomainen kuvaus sukupuoleen liittyvästä vallasta ja hiljentämisen käytännöistä, joihin kuuluvat niin seksuaalinen häirintä kuin naureskelu naisten yrityksille ottaa julkista tilaa ja sanaa haltuun.

Musiikki ja visuaalisuus kuljettavat esitystä, joka ei nojaa niinkään perinteiselle, juonivetoiselle tarinankerronnalle kuin tunnelmien ja voimakkaiden näyttämökuvien luomiselle. Kollaasimainen, vähäeleinen kerrontatapa on Turusen aiemmista teoksista tuttu.

Teos on saanut innoituksensa Medusan myytistä. Medusa oli kreikkalaisen mytologian mukaan kaunis nuori neito, jonka Poseidon raiskasi. Rangaistukseksi tapahtuneesta Medusa muutettiin kammottavaksi hirviöksi, jolla oli käärmetukka. Medusan katseesta tuli vaarallinen, sen avulla hän saattoi muuttaa tunkeilijat kiviksi. Näytelmän nimi viittaa myös Virginia Woolfin klassikkoteokseen Oma huone, jonka mukaan naisella pitäisi olla oma huone ja omaa rahaa, jos hän haluaa kirjoittaa.

Medusan huone on Saara Turusen Huonetrilogian toinen osa, mutta se toimii myös itsenäisenä teoksena. Trilogia tarkastelee yhteiskunnallisia normeja feministisellä katseella. Suomalaisille tyypillinen vähäeleisyys ja kivikasvoisuus yhdistyvät näyttämöllä pinnan alla kyteviin tunteisiin. Traaginen ja hauska kulkevat jatkuvasti käsi kädessä.

Medusan huoneen kantaesitys oli Q-teatterissa helmikuussa 2019, jossa sitä esitettiin loppuunmyydyille katsomoille. Esitys on vieraillut mm. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ja Tampereen Teatterikesän pääohjelmistossa. Sille myönnettiin vuoden 2020 parhaan näytelmän Lea-palkinto. Vuonna 2021 Kajaanin Kaupunginteatteri teki Medusan huoneesta oman versionsa.