Tavallisuuden aave

Saara Turusen Tavallisuuden aave on saanut innoituksensa Luis Buñuelin elokuvasta Vapauden aave. Kollaasimainen esitys pureutuu häpeään ja erilaisuuden pelkoon: mitä pidämme tavallisena ja miksi haluamme olla mahdollisimman tavallisia? Voiko tavallisuuden vaatimus muuttua vallankäytöksi?

Teos tarkastelee arjen ja elämän merkillisiä rituaaleja, odotuksia ja rooleja Turuselle ominaisella vähäeleisyydellä ja tarkkanäköisyydellä. Se osuu suoraan suomalaiseen kokemusmaailmaan: vaatimattomuuden kulttuuriin ja siihen, miten itsestään ei missään nimessä pidä tehdä numeroa.

Hauskojen ja murheellisten kohtaustensa avulla esitys johdattaa katsojan pohtimaan normeja ja erilaisuutta vaivihkaisesti ja osoittelematta, kuvia ja musiikkia apunaan käyttäen.

Tavallisuuden aave on Saara Turusen Huonetrilogian ensimmäinen osa, mutta se toimii myös itsenäisenä teoksena. Trilogia tarkastelee yhteiskunnallisia normeja feministisellä katseella. Suomalaisille tyypillinen vähäeleisyys ja kivikasvoisuus yhdistyvät näyttämöllä pinnan alla kyteviin tunteisiin. Traaginen ja hauska kulkevat jatkuvasti käsi kädessä.

Tavallisuuden aave kantaesitettiin helmikuussa 2016 Q-teatterissa. Kaikki näytökset myytiin loppuun ja esitys sai toisen, niin ikään loppuunmyydyn esityskauden. Vuonna 2017 Tavallisuuden aave sai parhaan esityksen Thalia-palkinnon. Vuonna 2021 näytelmä esitettiin saksalaisessa Schauspielhaus Bochum -teatterissa.